Niin, helppoahan se on aina uuden vuoden tullen lupailla kaikenlaista niin itselleen kuin muillekin. Katsotaan josko tällä kertaa homma toimisikin eikä jäisi vain hyviksi aikomuksiksi.
Kun pituutta on 181 cm ja painoa likemmäs 109 kiloa, niin sitä taitaa olla joko voimailulajien aktiivinen harrastaja, liian painava tai liian lyhyt. Ja luulenpa, että vuodet ovat painaneet minua kokoon niin, että 180 cm on lähempänä oikeaa, enkä voimailuakaan ole vuosikausiin harrastanut, ellei sitten neljän tenavan nostelua niin leikkimisen kuin pakollisten huoltotoimenpiteidenkin nimissä lasketa voimailuksi.
Siis, liikaa painoa. Ja kertynyt keskivartaloon, mikä ei liene terveyden kannalta erityisen hyvä juttu. No, toimenpiteet asian korjaamiseksi ovat käynnissä. Taas.
Aiemminkin on yritetty, ja luulenpa yrittäneeni liian suuria muutoksia elämäntyyliini ja erityisesti syömiseeni kerralla. Se nyt vaan ei toimi niin, että yrittää sinnitellä pitkiä aikoja esim. töissä syömättä mitään. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin kiukkuisuus ja totaalinen repsahtaminen heti jääkaapille (tai mikä vielä pahempaa, pikaruokaloiden lähelle) päästyä.
Lähdetään tällä kertaa liikkeelle näin: poistetaan ensin pari pahetta ja katsotaan, miten tilanne alkaa kehittyä. Uuden vuoden kunniaksi nyt saavat kyytiä karkit ja alkoholijuomat, tosin jälkimmäiset tilapäisesti. Tipattoman tammikuun lisäksi aion kyllä yrittää pitää hutikattoman helmikuun - eipä silti, että koskaan joisin humalahakuisesti. Lisäksi yritän syödä säännöllisemmin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että töissä on mukana jotakin, jolla selvitä iltapäivän tunneista kun lounas alkaa menettää tehoaan ja vatsassa kurnii.
Tiistai on virallinen punnituspäivä, ja tähän liittyy myös eräs muutos aikaisempiin yrityksiin: pysyn tasan poissa vaa'alta muulloin paitsi tiistaiaamuisin. Ylimääräinen tieto yleensä joko lisää tuskaa (mikä johtaa masentumiseen ja sen lääkkeeksi syömiseen) tai antaa turhan positiivisen kuvan tilanteesta (mikä johtaa itsensä "palkitsemiseen", eli syömiseen).
Tilanne tällä hetkellä näyttää tältä. Matkaa siis on edessä, mutta yritetäänpä välttää vielä yksi tyypillinen virhe: ei aseteta mitään ylioptimistisia aikatavoitteita. Kilot menevät, jossakin vaiheessa ehkä tulee takapakkia, mutta niistä pitää sinnitellä yli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti