Aika ja sen puute

Siis ajan puute, heh heh. Aamulla töihin ajellessani kuuntelin Pink Floydin Dark Side Of The Moonia, ja sieltähän löytyy myös Time-niminen kappale. Painon pudottaminen olisi toki helpompaa, jos ehtisi harrastaa liikuntaakin, mutta ajan löytäminen siihen on hiukan hankalaa.

Miksikö? No, ainakin toistaiseksi aamulähdöt töihin ovat melko myöhäisiä, koska aamulla aikaa palaa myös lapsikatraan aamutoimiavustukseen (eivät vielä ole niin isoja, että olisivat täysin omatoimisia), joten töistä kotiin tulen useimmiten lähempänä kuutta kuin viittä, varsinkin jos täytyy tulla ruokakaupan kautta. Päivällisen jälkeen ilta menee sitten tiski-, pyykki- ja siivouspuuhissa, ja sitten onkin lasten iltatoimien aika. Kun ne ovat ohi, kello on siinä puoli yhdeksän ja yhdeksän välissä, ja siinä vaiheessa itsensä sohvalta irtirepäiseminen on hiukkapikkaisen haasteellista.

Ai niin, paitsi että onhan siellä olohuoneen nurkassa stepperi... Periaatteessa siinä on kyllä käyttäjän painorajaksi laitettu 100 kiloa, mutta hajotkoon mokoma sitten jos on hajotakseen. Toki hyötyliikuntaa tulee harrastettua lumitöiden/ruohonleikkuun muodossa, ja silloin tällöin kävelylläkin tulee käytyä. Varsinkaan koko perheen kanssa vain ei voi kovin kummoista kävelyvauhtia eikä pitkiä lenkkejä harrastaa. Työpaikalla olisi kuntosalikin, mutta kokemuksesta tiedän, mitä tapahtuisi jos ryhtyisin taas käymään siellä. Liian raju aloitus lihaskipuineen ja tuskailuineen, ja todennäköisesti jonkin paikan rikkoutuminen. Enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että salilla käyminen ainakaan siinä muodossa missä minä sitä olen tehnyt on ihan paras mahdollinen laihduttamisen apuneuvo. Ei siitä haittaakaan tietysti olisi, mutta ehkä sitten alle 100 kilon painoisena. Sikäli kun sinne asti päästään.