...mittään tuu...

No ei nyt ihan noin synkästi ole asiat. Arvasinhan minä, että kun pääsiäispyhät on yksin kotona, niin syöminen on vähän mitä sattuu, minkä huomaa kyllä sekä vaa'alla että vatsan toiminnassakin. No, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, tämä on vain takapakki eikä lopullinen tappio.

Että tämmöistä...

Jepjep, jäivät suuriksi puheiksi ne viimeviikkoiset. Edelleenkin ollut sellaista matalalentoa niin kotona, töissä kuin harrastuksenkin parissa että syöminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä, ja tulokset näkyvät. Tai pikemminkin tuloksia ei näy. Hoh hoijaa... No, kevät tulee kohisten - jospas saisi aikaiseksi korjata vanhan fillarin, niin voisi vaikkapa kulkea treeneihin pyörällä. Ei sentään pyörällä duuniin, kuten Vilperin Perikunta laulaa, matkaa kun on noin 30 kilsaa. Vaatisi vähän kovemman kunnon ja enemmän aikaa, että siihen leikkiin ryhtyisin.

Isompaa vaihdetta päälle

Jep, nyt se viime viikkojen lepsuilu alkaa näkyä, eli painoa ei käytännössä ole lähtenyt. Siis tiukempi linja päälle alkaen NYT.

Viime aikoina ollut kyllä sen verran runsaasti kuorotreenejä (juuri ruoka-aikoihin), että säännöllinen syöminen on kärsinyt niidenkin takia, mutta tekosyy mikä tekosyy. Karkkilakostakin olen lipsunut, mutta ei enää. Seuraavat namit menevät omistamaani suuvärkkiin aikaisintaan kesäkuussa.

Eräs raja lähestyy

Pientä laskua siis edelleen. Yritetään nyt pitää mielessä, että pienikin lasku on ihan hyvä asia. Jos nyt edes sen verran yrittäisi kesäksi tsempata, ettei Greenpeace tule työntämään takaisin veteen kun lojuu rannalla... Paitsi että tenavissa on sen verran vahtimista, ettei lojua varmasti ehtisi muutenkaan. Eikä itsensä grillaaminen ole mun lajini muutenkaan, mieluummin touhuan vedessä vaikkapa lasten kanssa. Hauska kuntoilumuoto on mm. uiminen lapsi selässä...

Se raja, joka tässä on lähestymässä on 104.9 kiloa. Siihen nimittäin tyssäsi edellinen painonpudotusyritys. Ei tule tapahtumaan nyt, vaan siitä mennään ohi että heilahtaa. Hyvinkin realistinen tavoite voisi olla vaikkapa alle 100 kiloa juhannukseen mennessä, sen kunniaksi voisi sitten vaikka pari makkaraa syödä. Eipä silti, että olisin viime aikoina sen kummemmin kieltäymyksissä elänyt - saunakaljat ja karkinsyönti ovat edelleen pannassa, mutta muuten ihan normaalia syömistä. Ja homma toimii kuin vanha Buick.