Tasaista on

Ei mitään isompia ongelmia edelleenkään. Sinänsä kyllä hämmästyttävää, että paino on taas vähän pudonnut, vaikka tässä on ollut lastenjuhlia sun muuta ei-niin-terveellistä syömistäkin. Eikä liikkumaan ole juuri ehtinyt, töissä on aika kiirus ja kotona puolestaan ollut ohjelmassa sairastuneiden hoivailua. No, nyt näyttää tautikierre olevan ohi tältä erää.

Yhtään tämän nopeammin ei painon tarvitsisikaan pudota, täytyy vain muistuttaa siitä itseään aina aika ajoin. Ihan turha kuvitella, että olisin rantaleijonakunnossa vielä ensi kesänä. Katsotaan sitten kesällä 2009... :-)

Tasaista menoa

Eli alaspäin on suunta edelleen. Hyvä niin, eikä tämä nyt niin vaikealta ole tuntunut. Samaan malliin vain, kunnes tulee seuraava töyssy ja sitten tehdään jotakin uutta.

Menis vaan tämä pahuksen nuha jo ohi...

Niiskuti nuus

Tulihan se tauti sieltä kun tarpeeksi kauan odotteli. Tai no, lähinnä toistaiseksi olo tuntuu kylmettyneeltä, ei niinkään flunssaiselta, mutta kyllähän tämä tästä ehtii vielä räkäisemmäksi muuttua. Sentään tenavat ovat taas terveitä, nyt vain me aikuiset sairastamme.

Keventynyt olo

Omituisen energinen olo ollut parina viime päivänä. Liekö aineenvaihdunta saanut fysioterapiasta uutta potkua? Tai pelkästään siitä, että fysioon tulee käveltyä n. vartti per suunta... Syömisen suhteen pientä lipsuntaa havaittavissa, mutta täytyypä taas laittaa itsensä ruotuun. Edelleenkin olen perheen ainoa terveen kirjoissa pysynyt, mikä on kyllä aika harvinaista. Nooh, vielähän minäkin ehdin kuumetaudin itselleni napata. Juuri nyt siitä ei olisi niin haittaakaan, töissä suma seisoo itsestä riippumattomista syistä ja ensi viikonloppuna ei ole kuorotreenejäkään.

Takaisin normaalirutiineihin

Olin eilen poissa töistä, sairaslistalle kun oli liittynyt vaimoparkakin. Ihme etten vielä ole itse saanut pientä nuhaisuutta kummempaa tautia... Mutta työt odottavat, joten ei enempää tällä kertaa. Pientä edistystä vaa'alla havaittavissa, onneksi.

Anteeksi, rakas päiväkirja...

Unohtuipa sitten eilen tämä päivittäinen sepustus. Varmaan yhtenä syynä se, että tuli lähdettyä töistä melko aikaisin kaitsemaan enemmän tai vähemmän sairasta lapsikatrasta - tällä hetkellä tilanne on 2-2, eli kaksi jo toipumassa ja kahdella taas tauti päällä. Ja tauti taitaa olla itse influenssa, eli saas nähdä koska iskee itseeni. Toivottavasti ei ihan heti, olisi hyvä ehtiä sunnuntain kuorotreeneihin, reilun viikon päästä treenejä kun ei ole. Ja neljä konserttia kevään mittaan, kaikissa minulle täysin uusi ohjelmisto... Osa minusta on kauhuissaan, osa taas hykertelee haasteen edessä.

Saa nähdä tuleeko töistä samanlaisia haasteita, ajattelin hakea uutta paikkaa nykyisen firman sisällä. Tietäisi vähän erilaisia hommia, lisää vastuuta ja varmasti lisää stressiäkin. Antaa tulla vaan, jos vaikka saisi samalla vähän lisää liksaa ja välttyisi juustohöyläleikkauksilta. :-/

Valaistuminen fysiossa

Tulipa varsinainen ahaa-elämys fysioterapiassa tänään. Ajoittainen kurkun kireys, joka on joskus haitannut laulamistakin, johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin väärästä pään asennosta. Kun leukaa työntää liiaksi eteen, kallonpohjan lihakset kiristyvät ja niillä on hupaisia kerrannaisvaikutuksia ympäri niskaa ja selkää. Täytyy tosissaan ryhtyä kiinnittämään asiaan huomiota.

On ainakin kaksi syytä tuohon pään väärään asentoon - jatkuva näyttöpäätteen tihrustaminen ja turhamaisuus. Turhamaisuus sikäli, että kun leukaa työntää eteen, kaksoisleuka (tai miten moninkertainen se nyt onkaan) ei näy yhtä hyvin. No, siinä se taas nähtiin, että turhamaisuus on oikea perisynti. :-)

Lunta tulvillaan

Ja loskaksi muuttuu. Hyötyliikuntaa tulee tänään harrastettua oikein urakalla, jätin auton huoltoon vajaan tunnin kävelymatkan päähän töistä ja reippailin duuniin. Ja sama sitten iltapäivällä toiseen suuntaan. Ja lumitöitäkin on, raskasta nuoskalunta senttitolkulla... Hyvää se vain tekee. Pahus vain kun MP3-soitin taitaa vedellä viimeisiään, ei kestä yhtään tärinää vaan sammuttaa itsensä. Liekö akku huonosti paikallaan tai jotakin, mutta kovasti on ruvennut 80 tai 160 gigatavun iPod kiinnostamaan. Taitaa vain hankinta jäädä hamaan tulevaisuuteen, pesukone on nimittäin käyttökaarensa loppupäässä. Ei ihme, kyllä sitä käytettyäkin tulee.

Pääsin sitten siihen uuteen kuoroon, joten tänään viimeiset treeninpuolikkaat vanhassa kuorossa. Meininki uudessa oli hieman erilaista kuin vanhassa, vaikka tietysti asiaan vaikutti se, että kaikki kappaleet joita veivattiin olivat entuudestaan tuntemattomia. Onneksi nuoteistalukukyky on kehittynyt vuosien varrella melko hyväksi, kun ottaa huomioon ettei mitään musiikin teoriaopintoja ole takana.

Ja huomenna taas vaa'alle. Ihme jos ei ole jotakin tapahtunut. Siis painon putoamista tarkoitan.

Viikonloppua kohti

Jaaha, alkaa tämäkin viikko töiden osalta olla pulkassa. Eli ei mitään ylitöitä ensi viikonloppuna, ehkä muutaman viikon päästä taas... Sunnuntaina olisi sitten koelaulu uuteen kuoroon, kaipa se hieman jo vatsanpohjassa tuntuu vaikkei siinä mitään ihmeellistä pitäisi ollakaan. Luulisi sen siitä menevän.